Tämän elämäni viimeisenä iltana
annan kurjuuttani laulun epävireisenä pilkata
Kannan hurjuuttani liekehtivänä viittana
Vierelläni riivaaja, näkijäin, piinaaja
Ei yhtään unta enää, lunta kerää, ikkuna nukkuva tajunta herää
Vuoroin sammun ja elää, surkea satu kun suru ei satuta ketään
Kauhujen keskeltä houreideni uumenista
Toivon viimeinen ääni vaatii kuulemista
Tähtiin kirjoitetut piilotetut sanat
Ovat kai samat, jotka huulillasi nyt taivaltavat
Ne etsivät ja punovat yhteen taivaan palat
Armahtavat kun nämä jalat tieltään pois hairahtavat
Särkevät epätoivoisen yön maailman rajat
Painajaisiin kauneuden lahjan antavat
Kukaan kulje ei näitä teitä
Vain piruja ojissa ryömii ne odottavat yötä
Yksikään muu ei saa nähdä meitä
Piiloudutaan iltaan, odotetaan aamuun
Vaistoni on viilenneet, vääristyneet, väsyneet
Kurjuuteen kääntyneet ja julmuuteen jäätyneet
Ei heimomme heikot hulluuteen päätyneet
Vaan Kuninkaamme kasvot ne ovat vihastamme vääntyneet
Kuluttavaa on taikuus, jonka alla rauta taipuu
Omi kuvien enkelijoukko susilaumaan vaihtuu
Tyhjiä ikkunat joiden takana nytkin liikkuvat
Nämä kauheuksia kirkuvat ihmislasten irvikuvat
Ruumiin ruhjotuin, silmin rumin ja puhkotuin
Kuin puhuisin huulin ommelluin
Katselin aurinkoon päin kunnes sokeuduin
Pimeydestä otteen luin päälleni valon hohteet puin
Tuuli meri ranna**a on ikuisesti ansa**a
Vangittuna patsaa**a Jumala vailla kansaansa
Sumun valla**a tuijottaa harhaansa
Kaikkeutta kivisten kättensä vara**a
Kukaan kulje ei näitä teitä
Vain piruja ojissa ryömii ne odottavat yötä
Yksikään muu ei saa nähdä meitä
Piiloudutaan iltaan, odotetaan aamuun
Nyt maailman tuhon aamun yllä taivas tekee kuolemaa
Ja ihmislasten silmät palaa viimeistä katsetta
Kietoutuneet toisiinsa on vartalomme kiihtyneet
Vatsa sulkee nyrkkinsä ja tyhjyydessä itkee
Kukaan kulje ei näitä teitä
Vain piruja ojissa ryömii ne odottavat yötä
Yksikään muu ei saa nähdä meitä
Piiloudutaan iltaan, odotetaan aamuun