nainen kantaa ristiään
pimeässä nauraen
kuunnellen kosteaa yötä
liekehtien hiljaa
minä sanon:
ei ole tulemista
ei teräksistä laulua
näissä kivikaupungeissa
heinämiesten sisällä
vapisevin käsin ojennat
kuolemankukan siemenet
unet täynnä naisia
kastepisaroiden kaltaisia
aamuun katoavia
talven jälkeen ulkoa
löytyy hammas
talojen takapihoilla
poltetaan kylmyyttä,
pahoja muistoja
julistamani kuolemantuomiot
langetetaan kiirehtimättä
salakieliset sanomat
nousevat merien pohjasta
muista aamuisin herätä
tehdä hyvin turha työsi
kello käy sinun aikaasi
sinun lyhyttä aikaasi
miksi johtajat ampuvat
kalliit päänsä seinille
miksi ikkunoista syöksyy
loputon itkevä joukko