öisin veistän lihasta siltaa
todelliseen maailmaan
pidän elämästä kiinni
niinkuin se olisi minun
katson yöllä peiliin
hän tuijottaa minua silmiin
meiltä kaikilta menee päät
sekaisin kurkut tulehtuu
mistä tulivat haavat kämmeniisi
ilman ruosteisen naulan työtä?
ja sanon taas kerran
tämä oli aiottu meille tuhoksi
pahaksi enteeksi
miekaksi lapsen käteen
yö on tehty teräksestä
tuuli jäästä ja piikeistä vesi
uponneet laivat seilaa ylös
yö on tehty hänestä