Herään pimeän keskeltä - olen makuulleni sidottuna
lämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissani
rauhoitun avuttomuuteeni pian, tunnustelen aistejani
etsin jotain muististani, se on niin autio, tyhjä
Sitten valo syttyy, hitaasti, ja kansi ylläni aukeaa
olen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaa
en muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuilta
ja alaston hahmoni seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta
Läpi painajaisten tiesin että olen muualla
että outo tehtävä on kannettavanani
kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin
salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti
Vankiko, vaiko pakolainen, orja tahikka kuningas
ei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhua
nouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillä
missä, kuka puhuu ja kenelle minä vaadin lisätietoja
Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki
olen valvonut untanne kymmenet vuodet, ja laskenut sydämen lyöntejä
siis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksi
jonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään
Nousen ylös ja pukeudun, ovea kosken,
se aukeaa hiljaiseen käytävään
jos täällä olen, on määräni täällä
vaan missä, on tehtävä selvittää
kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin
salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti