Nainen makaa yksin vuoteellaan peitto turvanaan
Ääriviivat vartalonsa piirtää kuvan seinään valkeaan
Siinä näkee hiekkadyynin jota karavaani vaeltaa
Keidasta se janoaa van keidasta ei löydy päältä maan
Sydäntä ei kierrättää voi
Siinä liikaa mustaa on
Sydäntä ei kierrättää voi
Se on miltei loppuunkulunut
Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
Ja sillä on sieluja seitsemän
Silä on liekit hännännoka**a
Huulet on suudeltu rikki
Mies on yksin huonessaan tyhjä lasi koura**aan
Puhunut on henki pulloon, kertonut niin monta tarinaa
Aina samat, aina lohdulliset ovat neuvot viisaamman
Lisää niitä janoaa vaan lisää ei nyt löydy päältä maan
Sydäntä ei kierrättää voi
Siinä iso reikä on
Sydäntä ei kierrättää voi
Se puhki on palanut
Enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on
Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
Ja sillä on sieluja seitsemän
Silä on liekit hännännoka**a
Huulet on suudeltu rikki
Sillä on ruusuja sormenpäissä
Ja sillä on sieluja seitsemän
Silä on liekit hännännoka**a
Huulet on suudeltu rikki