Tuuli jostain kaukaa Alkaa tasangoilla taas Vaeltaa liikuttaen Kuumaa hiekkaa mukanaan Tuuli jostain kaukaa Alkaa tasangoilla taas Vaeltaa liikuttaen Kuumaa hiekkaa mukanaan Alla vieraiden taivaiden Alussa parvi lintujen Kohoaa liekehtivin siivin Kukaan ei niitä katsele Arvele sävyjä piikivisulkien Mittaa varjoja metaanijärvien Sitten kun olen poissa Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia Vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa Tietoa siitä etten mitään vieläkään tiedä Liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen Ja aineen sydämen Virta maan makaa kohti napaseutuja Odotettavissa jäätä, pyörremyrskyjä Vuosituhansia vanha lasikaupunki Murenee ja hautaa alleen tekijänsä muistonkin Rodun joka kauan sitten jätti kotinsa Kohdatakseen kasvotuksen kuilun keskellä
Linnunradan ytimessä raivoavan jumalan Jonka nimi tähtijonoin kirjoitettu on En muista menneisyyttä En kaipaa tulevaa Janoan tätä hetkeä Sen hehkua kauheaa Kissa nimeltään Schrödinger Elossa tavallaan, tavallaan ei Tallenne viimeinen tämä ehkä Pian aika on laatikko avata Maailmat loppuvat aina niin Varkain ja huomaamattomasti Päättyvät aika ja avaruus Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia Vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa Tietoa siitä etten mitään vieläkään tiedä Liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen Ja aineen sydämen Oi suuri pyörre, kuilu aikakausien Olet ajan syöjä, luoja ainevuoksien Olet uhriveitsi janoinen Ja kiihko supernovan Metaversumien laulu Yllä sielun ikuisen