Jokainen tuntee laulun sen, jokainen kuulee sävelen
poluilta suuren tyhjyyden kun löytää viimein rakkauden.
Vartaloas taivuttaa pois tuulen vire pieninkin,
kun sylikkäin me vaellamme huokaileviin laaksoihin.
Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa.
Ei yksinään voi antaa rakkautta, jakaa unelmaa.
Ei yksinään voi nähdä, kuinka toinen liekkiin leimahtaa.
Ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa.
Välillä eksyy, kovettuu, kadottaa luotaan totuuden,
kaiho ja uhma sekoittuu, humisee kaiut tyhjyyden.
Tähtitaivaan alla värjyn tuijotellen kuiluun sen.
Häämöttääkö jossain tieto suuremmasta, usko en.
Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa.
Ei yksinään voi antaa rakkautta, jakaa unelmaa.
Ei yksinään voi nähdä, kuinka toinen liekkiin leimahtaa.
Ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa.
Tarvitsen suuren rakkauden, tarvitsen kasvot ihmisen.
Tarvitsen kaipuun totuuteen matkalla jota vielä teen.
Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa.
Ei yksinään voi antaa rakkautta, jakaa unelmaa.
Ei yksinään voi nähdä, kuinka toinen liekkiin leimahtaa.
Ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa.