Pelko tanssii hymyn laidalla, iho luiden kaunistuksena
Valkea**a pinna**asi suonet kuohuu, salamoi
Valo pyhin sotajoukoin hiipii ihmeen ääriviivaa
Avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi
Toinen tahtoo jatkuvuutta, toinen hetken kestävän
Toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu
Toinen kasvaa hellyydestä, toinen käärmevyyhden alla
Hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa
Tässä kuoro laulaa ajasta kun pyhää maata vallattiin
Tässä kuoro laulaa:
Ei se ennen ollut näin
Oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina syvyyksiin lihamme syiden
Hiki hioo kasvoluita, hampaat välkkyy, huuto raikaa
Vettyneillä ohimoilla kaaret sädekehien
Minä tunnen pienuuteni kannustavan julmuuteen
Kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden
Tässä kuoro laulaa ajasta kun pyhää maata hävittiin
Tässä kuoro laulaa ajasta
Pian loppu julma, kuten täällä sopii odottaa
Nousee, voittaa jumaluuden jota kokeiltiin
Joka tahtoo rakkautta mieli täynnä pelkkää vihaa
Herää ludelavitsalta, nyrkki kauhoo kylmää lihaa
Ei se ennen ollut näin
Oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina syvyyksiin lihamme syiden