SUN LUOKSES IKÄVÄ ON
Merituuli suolaisen tuoksun
takaa aavojen rannalle tuo
vielä muistan vereni juoksun
kun sä saavuit illoin mun luo
oli rakkautemme silloin nuori niin
eikä rajoja löytynyt unelmiin
halki tuhansien toiveiden ihmemaan
se meitä kuljetti mukanaan
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa
Katson saapuvaa laivaa
sekä laineita rinnalla sen
monen lauseen tarkoitus vaivaa
yhä mieltäni haavoittaen
ehkä rakkautemme siivet sittenkään
meitä kauas ei saaneetkaan lentämään
meri välillämme kuohuen kertoo sen
kun sitä katson taas vaieten
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa