Makasin lattialla ja kirjoitin kynällä.
Silmiä kirveli väsymys mutta tuloksiin tähtäsin.
Minun oli määrä kirjoittaa lyriikkaa, mutta
turvauduin lauseisiin jotka tuskin mitään tarkoittaa.
Valot kasvoissa, takaa tulee ihminen, nostokurjen takaa Mies
jos ollaan tarkkoja.
Olen nähnyt hänet ennenkin, hänen nimensä on uskomattoman valmis.
Mishka ei usko ollenkaan, sellainen rubiinirintainen mies.
Jerkunen ei vastaa, krhm. Kysymyslauseet
herättävät vaikutelman ontosta puunrungosta.
Jerkunen ei ole mikään "jermunen".
Hän antoi ka**in tyhjiä pulloja kauppaan vietäväksi.
Sedän molemmat silmät ovat lasia.
Toinen silmä on auki kun toinen silmä nukkuu.
Makaan sisällä ja katson veistosten kulkua:
(rahat sotkuista mustetta / luut hauraita keksejä / kirjavarastossa on
pahvinen kruunu)
Tiliotteen saa pyytämättä. Ennen oli pyöränpaikatkin isompia ja
kerrokselliset asiat - kuten housut.
Oikotie on vielä kesken.
Kompa**i välähti silmissäni. Vielä on siviiliääni VKKsenä.
Jokin korento jota ei muuten jaksaisi kantaa.
Niin...
sellainen
on Neulainen Jerkunen.