merisuola
luudanvarsi
lamppuöljy
ja hopeiset kynttilät
kun luola viettää alaspäin olet jo salaisuudessa
kun et puhu kohtaat vain omia
et muiden ennakkoluuloja
siten kasvat meihin
se on pakko ja vaikeinta
me vihimme sinut
ja mistä luovut sen tilalle annamme muuta
me säädämme ihmismielen eri liek**e tänä talvena
enemmistö pyrkii vähemmistöksi
se melkein jonottaa
joko saa antautua ja luudanvarren yli astua
ei suojelee itseään muualle vihitty vieraan sängyllä
ei imevää sääski
ja ketä komennetaan haluaakin sitä
irtaudu ytimestä josta ennen sait elinvoimasi
tai tokenee huumattu karhu
kun sen olalle nostetaan kätesi
olet riski ellet samaa mieltä
tässä on sinulle kynttilä
jos puhut
joku takanasi hiihtää vaikka luulit hiihtäväsi viimeisenä
jos puhut
rakkaasi kenkään ilmestyy hius ja keittoon liuos
häån kärsii jos huultesi sinetti murtuu
sitäkö sinä haluat
on uponnut manner luvattu maa
harvoin alkuunsa ulottaa
varaudu paljoon ja vaikenemaan
kun sinut vihitään meihin mukaan
luen sinulle oikeutesi kun astut luudanvarren yli
ennen kuin alttarille kannettu ruoka pilaantuu
polvistu
sitoudu
kuuntele
vaikene