sangon väriä en enää tunnista sangon pohja on jo marjoista tumma valo kovalla maalla heti suon takana ne selät kylmässä kasvot hiessä tulilla hirviporukka ilman liivejä ruukku kiertää ringissä selkien takana maatuva pimeä jäähtyvä saalis ei sanele tunteita saalista ei ole tai on vasta aamulla aikaista on jakaa salaisuus myöhäistä on kiistää osallisuus valon piiriin ilmestyin en salaa ne teki tilaa ruukun otin tekemättä valaa esitin eksynyttä marjastajaa yksi vahvensi puukolla kuviota kelossa ja odotti olenko lopussa ei kuunnellut oliko minulla asiaa löytyi mitä kukin tonki repustaan arvasin mikä piiloon sinne vielä jäi palasin kohtaan mistä valon näin nukuin uudelleen herättyäni laukaukseen myöhäistä on jakaa salaisuus sellaista on tosi uskollisuus suo ei kantavansa vanno vesi ei laske moniko ui tilaisuutta tuli etsii koira on viimeinen joka jotenkin tottelee reppu painoi ja odotukset purukumia söin ja muuraimet liekin päivällä näkymätön kuumin seutu on pimeän tiheää seura**a on kotoista muualla paitsi kotona ja nyt siinä tulilla veren haju tuulen alla voimistuu ja salaisuus valmistuu