Kävelen vanhoilla kulmil Wittenbergin katuu suoraan. Tää on se paikka, mis elin ekat kymmenen vuotta. Tulee niin paljon mieleen tätä katselles muistoin, ku kaikki näyttää samalta, uudet lapset vaan puistos. Nykyään naurattaa usein ne touhut. Juoksin Haapavaaran koirii karkuun kuset mun housuis. Ja välillä, edelleen toivon ettei mikään ois muuttunu, mut on mahdotonta tiettyyn ikään vaan juuttuu. Ku ajat muuttuu, Ritun Market menny konkkaan, ja tuttujakaan täällä enää ei niin monta. Enää ei leiki sotaa pihalla, toisin ku ennen. Suurinta osaa oo nähny aikoihin. Toisist kuulee sen, et on lähteny pois, ja se pysäyttää. Yllättää, oon ymmällään, eikä pysty millään ymmärtää. Tääl pelattiin lätkää, pesäpalloo, fudista ja nää muistot on mun päässä eikä valokuvissa. Nää on ne kadut, ne pihat, ne kulmat mis kasvoin. Ne paikat täynnä muistoja, tuttuja kasvoi. Ne puistot, ne rakennukset ja kentät. Mis mä kasvoin, kasvoin, täyn muistoi ja kasvoi. Nää on ne kadut, ne pihat, ne kulmat mis kasvoin. Ne paikat täynnä muistoja, tuttuja kasvoi. Ne puistot, ne rakennukset ja kentät. Mis mä kasvoin, kasvoin, kasvoin, kasvoin. Niin paljon tuttui pihoi ja kasvoi, tääl mä vartuin. Toiset viel asuu tääl, toisil on multa päällä arkun jo. Vaikee käsittää ajan kulkuu ja etenemist. Yleisvarastol leikkies sai peräänsä Pepen heti. Se tiedettiin kyl, mut pakko testaa sääntöjä. Nyt kukaan ei tiedä sääntöjä, niin moni tekee lähtöä. Kai leikittiin vaikkei oltu koviksii vittuukaan. Lahkeet täristen heitin sen pallon Donitsin ikkunaan. Omenavarkaist puhutteluun setä vei niskasta. Illal naurettiin ja hengattiin taas Leväsen Kiskalla. Jäätiin taas kiinni ja pyydettiin anteekski vielä. Hallittiin Aleksintietä, ei mutsi tarpeeksi kiellä. Mut ei voi syyttää, ei ollu helppoo varmaankaan. Mul oli tapana päästä karkaamaan himast tai tarhasta. Tääl pelattiin lätkää, pesäpalloo, fudista ja nää muistot on mun päässä eikä valokuvissa. Nää on ne kadut, ne pihat, ne kulmat mis kasvoin. Ne paikat täynnä muistoja, tuttuja kasvoi. Ne puistot, ne rakennukset ja kentät. Mis mä kasvoin, kasvoin, täyn muistoi ja kasvoi. Nää on ne kadut, ne pihat, ne kulmat mis kasvoin. Ne paikat täynnä muistoja, tuttuja kasvoi. Ne puistot, ne rakennukset ja kentät. Mis mä kasvoin, kasvoin, kasvoin, kasvoin. Nää on ne kadut, ne paikat, ne puistot mis mä kasvoin, kasvoin, kasvoin, kasvoin. Mut mä kasvoin pois siit, uusiin kuvioihin. Vähän aikaa viel nähtiin, mut siihen tuli stoppi. Kaikki muuttuu, en tiedä mitä on tulossa. Ei paluut oo takasin, mutten ikinä unohda. Joo mä oon vieläkin täällä, en tiiä mitä jatkost seuraa. Mut oon kiitollinen siitä, etten pudonnu reunalt. Ku vartuin, en joutunu pois kaidalt tieltä. Vaik muutan kotikulmilt, ajatukset on aina siellä. Nää on ne kadut, ne pihat, ne kulmat mis kasvoin. Ne paikat täynnä muistoja, tuttuja kasvoi. Ne puistot, ne rakennukset ja kentät. Mis mä kasvoin, kasvoin, täyn muistoi ja kasvoi. Nää on ne kadut, ne pihat, ne kulmat mis kasvoin. Ne paikat täynnä muistoja, tuttuja kasvoi. Ne puistot, ne rakennukset ja kentät. Mis mä kasvoin, kasvoin, kasvoin, kasvoin.